Nuori vaimoksi

Vanha sanonta kuuluu: Kaikkea katuu, paitsi nuorena naimista. En vielä osaa sanoa pitääkö tämä paikkaansa, mutta sen tiedän, että itse en alttarille astelisi, jos en olisi täysin varma, että tässä on nyt se mies, jonka kanssa haluan viettää loppuelämäni. Tunnen kuitenkin usein tarvetta selittää, miksi olemme menossa naimisiin ollessani 21-vuotias ja mieheltäni löytyessä ikää 22 vuotta.

Olemme sulhaseni kanssa tunteneet toisemme lähes koko elämämme ja seurustelleetkin liki kolmasosan siitä. Hui! Meillä on siis häiden aikaan takana yhteistä taivalta jo seitsemän vuotta ja uskon tuntevani hänet paremmin kuin yksikään toinen, täysin ja kokonaan. Me olemmekin tosi onnekkaita kun ollaan löydetty toisemme jo niin nuorina ja saatu kasvaaa yhdessä, samaan suuntaan. Olen siitä kiitollinen joka päivä. Olemme ehtineet yhdessä käydä läpi paljon vastoinkäymisiä, niin yhteisiä, kuin omiakin.

 

Läheisistämme ketään ei tietääkseni juurikaan yllättänyt uutinen avioliitostamme. Kihloissakin olemme jo neljättä vuotta. Kaikki olivat ihanan onnellisia puolestamme ja tukivat päätöstämme kaikin tavoin. Tiedän kuitenkin lähes tuntemattomien ihmisten kummastelleen asiaa. Toinen näistä tulikin kertomaan minulle, että olivat keskustelleet keskenään asiasta ja tulleet siihen tulokseen, että olen hullu mennessäni naimisiin näin nuorena. En ymmärtänyt asiaa yhtään! Mitä he tietävät suhteestamme? Kertoja ei edes tiennyt sulhaseni nimeä, eikä osannut antaa mitään perusteluita, kun kysyin asiasta. Oikeasti, olisin kyllä mielelläni kuullut miksi näin. Tai edes minkä vuoksi hän näin sanoi? Pahoittaakseen mieleni? Sillä en muutakaan keksinyt. Vai luuliko hän todella, että päättäisinkin tämän perusteella, että en haluakaan naimisiin? Ymmärsin kuitenkin jättää kommentin omaan arvoonsa, sillä eihän tällä ihmisellä ollut väitteessään mitään pointtia. :)

Ymmärrän kuitenkin epäilyt. Olemmehan reilusti alle sen "normaalin" avioitumisiän. Mielestäni seitsemän vuoden seurusteluaika on kuitenkin kohtuullisen pitkä ja harvemmat yli 30-vuotiaat niin kauaa seurustelevatkaan ennen lapsia ja avioliittoa. Ihmettelinkin tosiaan erästä kysymystä, joka meille esitettiin: "Mihin teillä on niin kiire?" Emme nimittäin todellakaan koe kiirehtineemme mihinkään. Tämä aika tuntuu juuri meille sopivalta. Meidän aika mennä naimisiin on ensi vuonna, ei esimerkiksi 19-vuotiaana tai 25-vuotiaana.

Niinkuin varmasti muutkin, myös minä haluan tarjota perheelleni ja mahdollisille tuleville lapsilleni kaikkein parhaat ja turvallisimmat olosuhteet, ja omasta mielestäni se onnistuu kaikkein parhaiten avioliitossa, lain suojaamina ja virallisesti yhtenä perheenä.

Jotkut ihmettelevät, miksi sitoutua näin nuorena ja pilata nuoruutensa? En koe pilaavani nuoruuttani avioituessa. Olen aivan samalla tavalla nuori aikuinen kuin muutkin reilu kaksikymppiset. Vielä en ole keskinyt, mitä samaa en voisi tehdä vaimona kuin avovaimona tai morsiamena. Saan elää nuoruuteni aivan kuten avoliitossa asuvat nuoret ja kaiken lisäksi rakastamani miehen vaimona.