Tässä ollaan me

Huomasin, etten ole tainnut kertoa juuri mitään meistä itsestämme. Olishan se varmaan ihan kiva kuulla meistä, kun tätä blogiakin luette. :) Teitä on muuten kerääntynyt jo monta lukijaa, kiitos siitä! Ihanaa kun, tahdotte olla mukana meidän matkalla alttarille!

Olen siis 20-vuotias liiketalouden opiskelija, joka on ehtinyt hurahtaa hääblogeihin jo pari vuotta takaperin. Ja nyt sitten rohkaistuin myös itse aloittamaan hääblogin! Teen töitä opiskelujen ohessa 4-6 päivää viikossa, ja siihen meneekin suurin osa vapaa-ajasta. Taidan olla aikamoinen prinsessa, mikä saattaa tuottaa ongelmia kun otetaan huomioon meidän budjettitilanne... Tämä prinsessa kuitenkin muistaa, mikä häissä on kaikkein tärkeintä, ja siksei häitä siirretä seuraavaan vuoteen pelkän budjetti-ongelman takia!

Tuleva mieheni on siis tällä hetkellä armeijan leivissä ja kotiutuu vänrikkinä ensi tammikuussa. Häiden aikaan ukkeli toivon mukaan opiskelee kauppatieteitä Helsingin yliopistossa. Tällä on siis vielä monen monta vuotta opiskelijaelämää edessä, kun mä taas tahdon valmistua mahdollisimman nopeasti. Mies on harrastanut jalkapalloa ja jääkiekkoa koko elämänsä, mutta nyt ne ovat siirtyneet taka-alalle. Kova penkkiurheilija se kyllä vieläkin on! Kultani on maailman kiltein, hauskin, ihanin ja rakastettavin mies. No, ainakin mun maailman! :)

Meidän maailmat kohtasivat 9.8.2007 ja siitä asti ollaan oltu kuin paita ja peppu! Vaikka kovia ollaan yhdessä koettukin, kaikesta on aina päästy yli. Me sanotaankin aina, että meidän suhteen salaisuus on se, ettei anneta periksi. Kun mieskin sitten tajusi, ettei tästä päästä enää mihinkään, tässä se nyt on, polvistui rakkaani mun eteen ja pyysi mua vaimokseen! Oli heinäkuu 2010.

Kosinnasta asti on häistä puhuttu ja sunniteltu, mutta nyt, kaksi vuotta myöhemmin on tullut meidän aika alkaa tosissaan suunnitella meidän elämän siihen asti tärkeintä päivää!

Oikea aika aloittaa hääpuvun metsästys?

“Olenko hääfriikki, kun jo nyt tulen kokeilemaan hääpukuja ensi vuodelle?” kysyi hieman jännittynyt morsian. Et ole, olet oikein hyvässä ajassa. Hääpukua kuuluu tulla katsomaan silloin kun ajatus sen hankkimisesta tuntuu hyvältä. Nyt jos saisin hoputtaa hiukan niin hoputtaisin vähäsen alkutalven morsiamia kaupoille katsomaan hääpukuja!

Aikataulu puvun ostossa voi olla hyvin moni-ilmeinen. Puvun voi ostaa kahta vuotta etukäteen, kuten eräs morsian on tehnyt. Se on jo valmiiksi värillisellä tyllillä tuunattukin ja kengätkin on samaan sävyyn värjätty. Ensi viikolla hän noutanee koko paketin kotiin odottelemaan tulevia häitä. Tai sitten voi tehdä niin, kuten tähän mennessä nopeimman päätöksen tehnyt morsian teki ja osti hääpuvun vartissa eräänä tiistaina. Ei tässä tietysti mitään kiirettä ollut, koska häät oli vasta perjantaina.

Lainaus ihanan Stilissiman blogista.

Koska siis on oikea aika alkaa etsimään SITÄ täydellistä pukua, joka kruunaa sen yhden elämän tärkeimmistä päivistä? Ei siihen taida olla oikeaa aikaa, mutta viimeistään puolta vuotta ennen varmistut siitä, että puku ehtii korjauksineen ajoissa, vaikka saahan sen hoidettua jopa viikkoa ennen häitä tarpeen vaatiessa!

Meillä aloitellaan pikkuhiljaa hääpuvun etsimistä. Taidan olla siihen hankalampaan kastiin kuuluvampia asiakkaita, koska tiedän aika tarkkaan minkälaisen puvun haluan. Sweet heart-pääntie, pitkä laahus, valkoinen (ei ivory) ja A-linjainen, niistä on mun unelmapukuni tehty! :)  

Tän hetken lemppareihin lukeutuvat seuraavat upeat luomukset:

Maggie Sotteron Monica Marie

Maggie Sotteron Sylvia

Pronoviaksen Alcanar

Eipä taida opiskelijabudjettiin oikeen sopia nämä ihanuudet... 

Sormusten kaiverrukset

Kihlasormuksia hankkiessamme mietimme kauan, mitä siihen sormukseen voisi sitten kirjoittaa. Haluttiin jotain erikoista, jotain sellaista, mitä ei kaikilla ehkä ollutkaan! No eikös vaan sitten kuitenkin päädytty niinkin perinteiseen ratkaisuun, kuin: "mun nimi" "sydän" "miehen nimi" 23.07.2012. Mun sormuksessa on nimet  
tositepäin. Tylsää, I know! Mutta vihkisormuksia varten vois sitten vähän repäistä... 

Pääasia omasta mielestäni kaiverrusta valitessa on se, että se on hää- tai kihlaparin näköinen. Sormushan on kunkin liiton symboli, vain heidän kahden ja juuri heidän kahden yhteinen.

Kaiverrus voisi olla...


...Romanttinen

The beginning of forever

Yes, I still love you

Still and Always the One

Let's start with forever

Love is what we came here for

Worth the wait  Lemppari!

Until my forever ends..

You fill up my senses Lemppari! Syystä, jonka saatte huomata myöhemmin ;)

My first, My Only

...Hauska

You are SO mine
To the moon and back
Better than ice cream
Put me back on!  Lemppari!
I kissed you first!
Can I keep you?
Same wife . . . Different Ring
NO Take Backs


...Jatkua sormuksesta toiseen

Ring 1:   The more I think about it...   Lemppari! 
Ring 2:   ... the more I'm sure it's you

Ring 1:  What happened in Vegas...
Ring 2:  ...Followed me home

Ring 1:   Take my hand and we'll begin...
Ring 2:  And what we start will never end


...Olla latinaksi

Amor vincit omnia - Rakkaus voittaa kaiken
Ex visu amor - Rakkautta ensi silmäyksellä
Ab Aeterno - Aikojen alusta asti  Lemppari!
Ab Imo Pectore - Sydämen kyllyydestä
Cara mea - Rakkaani 
Deus Nos Iunxit = Jumalan yhdistämät
Semper Amemus = Rakkautemme on ikuinen
Omnes ad Unum = "Together as one"
Anam Cara = sielun kumppani 
Meorum finis amorum = Viimeinen rakkauteni, ikuisesti Lemppari!
No tengo mas que darte = Muuta ei minulla ole antaa kuin sydämeni



Lisää kaiverrus-ideoita vihki- tai kihlasormukseen löytyy täältä.

Mitä teidän sormuksissa lukee?

Unia ja unelmointia

Varmaan jokainen morsian näkee joskus painajaisia häistään. Täällä on ainakin yksi, joka voi allekirjoittaa edellisen! Yleensä nuo painajaiset kuulemma alkaa häiden lähestyessä, kun stressi pukkaa uniinkin, mutta ei meillä vaan! Häihin on aikaa yli puolitoista vuotta, ja mä oon nähnyt kauhu-unia jo hyvän tovin.

Sama kaava toistuu aina jossain muodossa: Muistan yht'äkkiä samana aamuna, että kappas vaan, mullahan ei ole pukua, jossa pitäis alttarille astella. Sitten vaan kauhean paniikin vallassa etsitään jokaisesta liikkeestä äitini kanssa mulle pukua, ja kaikki ovat jostain syystä ihan hirvittäviä, ja aika alkaa käydä vähiin jajaja! 

Meilläpäin ei näköjään riitä, että mä nään näitä unia. Viikonloppuna nimettäin myös sulhanen oli nähnyt ensimmäisen hääpainajaisensa! :D Oli kuulemma kirkon "yläkerrassa", ja havahtui äkkiä, kun huomasi kaikkien vieraiden istuvan jo paikoillaan kirkossa! Olisi siinä varmaan järkytystä kerrakseen, jos sulhanen ilmestyisi alttarille vasta morsiammen jälkeen! Voi raukkaa. :)

Me mennään naimisiin!

Viiden vuoden yhteisen taipaleen, ja kahden samanlaisen kosinnasta vierähtämisen jälkeen, on tullut meidän aika suunnata katseet kohti alttaria. Sulhasesta tulee aviomies ja musta -vaimo! Budetti on opiskelijameiningin mukainen, joten yksi blogin teemoista tuleekin olemaan nimenomaan laihemmillekin lompakoille sopivuus. Vaikka unelmoimmekin perinteistä häistä, tulee menossa näkymään nuorekkuus.

Tervetuloa seurailemaan!