sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Kuututukset ja niiden perinteet

Nyt se on kirkossa kuulutettua! Me mennään naimisiin kahden kuukauden päästä ja oon kyllä maailman onnellisin! Me oltiin tänään aamupäivällä kuuntelemassa meidän kuulutuksia meidän oman seurakunnan kirkossa ja sattuipa niin kivasti, että jumalanpalvelus osoittautui konfirmaatiomessuksi, jota oli vielä pitämässä meidän vihkipappi. Oli ihana päästä nauttimaan vähän kirkossa vallitsevasta juhlatunnelmasta.



Keräsin jo etukäteen listaa kuulutuksiin liittyvistä ennustuksista, perinteistä ja uskomuksista, sillä kuulutuksethan on vanha tapa, jonka tarkoituksena oli välittää viestiä avioliittoon aikovien nimistä.

Kuulutusten perinteitä


  • Ainakin yhtenä kuulutussunnuntaina (niitä oli ennen 3) parin piti mennä kirkkoon, että heidän lapsistaan ei tulisi kuuroja tai että morsiamesta ei tulisi niin sikeäunista äitiä, ettei hän heräisi hoitamaan lastaan.
  • Morsiamen kirjan (1944) mukaan morsiamen meneminen kuuntelemaan omaa kuulutustaan on taas huono enne.
  • Mikäli morsian ei ollut kuuntelemassa kuulutustaan, tulevana äitinä hän ei kuullut lapsensa itkua
  • Kuulutuksia kuunnellessaan morsiamen kannattaa lähteä välillä jaloittelemaan kirkossa. Jos tuleva äiti lähti liikkeelle kirkossa kuuliaispäivänä, oppivat lapset pian kävelemään.
  • Kirkossa kannatta myös puhua, jottei lapsista tule tuppisuita
  • Niin monta kertaa kun pappi rykäisee nimiänne lukiessaan, niin monta lasta tulette saamaan.

Meidän pappi ei rykinyt nimiä lukiessa kertaakaan, joten tämän uskomuksen mukaan meille ei siis lapsia siunautuisi. Tämä morsian taisi hieman jaloitella ja puhua kirkossa, joten meidän mahdollisista lapsista ei taida siis ainakaan kuuroja, tuppisuita tai myöhään kävelemään oppivia tulla. Onneksi näihin uskomuksiin ei tarvitse kaikkiin luottaa. ;)

Millaisia ennustuksia teille on tullut?