Sama kaava toistuu aina jossain muodossa: Muistan yht'äkkiä samana aamuna, että kappas vaan, mullahan ei ole pukua, jossa pitäis alttarille astella. Sitten vaan kauhean paniikin vallassa etsitään jokaisesta liikkeestä äitini kanssa mulle pukua, ja kaikki ovat jostain syystä ihan hirvittäviä, ja aika alkaa käydä vähiin jajaja!
Meilläpäin ei näköjään riitä, että mä nään näitä unia. Viikonloppuna nimettäin myös sulhanen oli nähnyt ensimmäisen hääpainajaisensa! :D Oli kuulemma kirkon "yläkerrassa", ja havahtui äkkiä, kun huomasi kaikkien vieraiden istuvan jo paikoillaan kirkossa! Olisi siinä varmaan järkytystä kerrakseen, jos sulhanen ilmestyisi alttarille vasta morsiammen jälkeen! Voi raukkaa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti